Vinylisoitin, uhka vai mahdollisuus?

Muusikoiden ja musiikinystävien iloksi on vinylitoisto tehnyt vahvan paluun markkinoille. Tämä on hieno asia monesta syystä ja ehkä koko musiikkialan tärkeimpiä käännöksiä viime vuosina.

ÄÄNENLAATU

Vinylitoisto on oma maailmansa, joka voi olla sekä uhka että mahdollisuus. Uhka siinä mielessä esimerkiksi että jos jotain on pielessä soittimessa niin sen lisäksi, että musa soi huonosti niin saatat pilata levynkin, jos se on keräilyharvinaisuus niin se sattaa tarkoittaa monta sataa euroa per levy. Mahdollisuus taas siinä mielessä, että parhainkaan digitaalinen toisto ei yllä hyvin laadukkaan vinylitoiston tasoihin. Paljon keskusteltu asia johon ei kukaan ikinä voi antaa varmaa vastausta koska osin asia saattaa olla mielipidekysymys ja toisaalta vinyli on formaattina paperilta katsottuna huomattavsti heikompi kuin esim cd-laatu.

Silti juuri yksi asia mikä on tuonut vinylin takaisin on se fakta, että äänitystekniikkamme on nykypäivänä tuplat cd-laatuun, joten jos kuuntelemme cd-levyä niin kuulemme "puolet" äänitysresoluutiosta. Vinyli kun sitten taas on analoginen formaatti, joka ei tajua biteistä ja kilohertseistä hölkäsen pöläystä ja sen takia tämä "äänityslaatu" kääntyy suoraan vinylille.

MANUAALI/TÄYSAUTOMAATTI

Vinylisoittimet ovat joko manuaalikäyttöisiä tai puol/täysautomaattisia toistimia. Nykypäivänä suurin osa soittimista on manuaalisia. Mutta jos esimerkiksi on aloittamassa harrastusta, tai muuten vain haluaa edullisen soittimen joka on valmis soimaan kun virrat on kytketty niin hyvä vaihtoehto on silloin esim. täysautomaattinen Marantz TT5005. Järeämpi automaattisoitin, esim Thorens TD240 ,jossa voi jo vaihdella äänirasioita ja siten optimoida äänentoistoa maun mukaan.

Parhaimman äänen saavuttaa manuaalisoittimella jossa ei ole herkkää analogisignaalia sotkevaa varren ja pyörittimen ohjauselektroniikkaa. Manuaalisoittimia voi myöskin varustella vapaammin oman maun mukaan ja se onkin yksi vinyliharrastuksen hienouksista. Mitä syvemmälle sukeltaa sen paremmin ymmärtää mikä vaikuttaa mihin ja mistä tykkää. Tämähän koskee koko musiikinkuuntelua mutta vinylitoistossa erot ovat huomattavasti suuremmat kuin esimerkiksi digitoistossa. Suuressa arvossa pidetty Marantz TT15S1 on mainio soitin. Kokonaan akryylistä valmistettu soitin on kaunista katseltavaa ja karkkia korville tarkan, dynaamisen ja yksityiskohtaisen toistonsa ansiosta.

ÄÄNIRASIA

Jos haluaa parasta vinylitoistoa on syytä valmistautua hankintoihin. Oikeasti hyvin soivaan äänirasiaan saa sijoittaa tuhannesta eurosta ylöspäin ja soitin maksaa siinävaiheessa useamman tuhatlappusen. Esimerkiksi Pro-Ject Signature soittimet ovat hulppeita yhdistettynä esim Ortofon Cadenza äänirasioihin ja puristi joka haluaa "käsikaasun ja jarrun" valitsee jonkun Pear Audion soittimista.

Äänirasioita on yleisesti ottaen kolmea eri tyyppiä. MM (Moning Magnet), MC (Moving Coil) ja MI (Moving Iron). Suoraan ei voi pitää mitään noista parhaimpana tapana tehdä äänirasia, mutta yleisesti ottaen löytyy MM-äänirasiat edullisemmista malleista ja MC ja MI rasiat ovat yleensä kalliimpia ja tarkempia toistoltaan. Ortofon 2m mallisto tuo paljon vastinetta rahalle ja ovat MM tyyppisiä rasioita jotka toimii useimpien levysoitinesivahvistimien kanssa. Ortofon Cadenza mallisto edustaa MC-puolen äänirasioita ja mahdollistavat yhdessä hyvän soittimen kanssa todella hulppeaa vinylitoistoa.

Vinylisoittimesta vahvistimelle lähtevä signaali on heikompi kuin normaali linjasignaali ja tämän takia vinylisoitin tarvitsekin oman dedikoidun liitännän. Levysoitinliitäntä, yleisesti PHONO-nimetty sisääntulo voi olla sisäänrakennettuna vahvistimeen tai sitten se voi olla erillinen ulkoinen laite. On tärkeätä huomioida, että levysoitinesivahvistin, eli RIIA-korjain, tukee äänirasiatyyppiä, eli jos sinulla on MC äänirasia, pitää korjaimessa olla MC-rasialle vahvistus.

Autamme mielelämme valitsemaan sinulle sopiva soitin/rasia yhdistelmä

020 743 0070

info@idlounge.fi